Uusi vuosi on jo pitkällä ensimmäisellä kolmanneksella, mutta edelleenkään ei ole ainakaan mitään uutta kerrottavaa. Jos välillä saattaakin tuolla pieni valonpilkahdus potentiaalisen vanhemmuuskumppaniehdokkaan tms. kohdalla, niin tälläkin saralla niinkuin yleensäkin ghoustaus on päivän ilmiö, kadotaan vielä nopeammin kun on ilmestytty. En tiedä sitten puuttuuko rohkeus vai mikä on, mutta mitään ei saa ellei edes uskalla katsoa kaikkia kortteja. Niitä haaveita ei valitettavasti toteuteta sillä että odotetaan ihmettä. Pitää olla rohkea ja tarvittaessa astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja tavata uusia ihmisiä. Minä olen siihen valmis, moni muu nähtävästi ei ole, kun rohkeus loppuu yhden viestin jälkeen.

Viimeiseksi tässä tilanteessa lohduttaa kun vielä naisen suusta lauotaan että onhan sulla aikaa kun olet mies, mutta ei ne asiat ihan noin mustavalkoisia ole. Meille kaikille tulee ikää, eikä ole mitenkään realismia että vaikka kymmenen-viidentoista vuoden päästä kun itsellä on ikää jo sen verran että omanikäiset naiset ovat jo hedelmällisen ikänsä väärällä puolella niin löytäisi nuoremman kumppanin joka haluaisi lapsen. Kyläkauppiailla ja presidenteillä on mahdollisuus tulla isäksi vanhempana, mutta meillä tavallisilla keskiluokkaisilla sinkkumiehillä tämä on hankalammin toteutettavissa.

Toki edelleen se parisuhde olisi ykköshaave, kumppanuusvanhemmuus tulee vahvana kakkosena ja sitäkin tässä tulee jo mietittyä että voisi toimia vaikka pelkkänä sillä ehdolla että isyys kirjataan virallisesti kirjoihin ja kansiin. Toki toive jokaisessa vaihtoehdossa olisi että voisi olla osana syntyvän lapsen elämää tavalla tai toisella ja että lapsella olisi oikeus ja mahdollisuus tutustua isäänsä ja toisinpäin. Aikahan tässä ei ole suurin ystävä, parempi olisi ennemmin kuin myöhemmin tapahtua edistysaskeleita asian suhteen. Se yksi rohkea ja tosissaan oleva lapsesta haaveileva naisihminen tästä vaan puuttuu. Toivoani en vielä heitä etteikö sellaista voisi löytää. Onhan se isyys ja vanhemmuus kuitenkin taianomaisimpia ja hienoimpia asioita mitä ihminen voi kokea. Ei aina kaikkein helpointa, mutta lopulta palkitsevaa. Sen vielä haluaisin tässä elämässä kokea jos mahdollisuus siihen annettaisiin. Sydän pakahtuu onnesta jos ja toivottavasti kun vielä tämä suuri ihme tapahtuu. Siltä lapselta ei tulisi rakkautta ainakaan puuttumaan.