Oli sitten mikä vuodenaika tahansa, niin elämästä pitää nauttia ja hemmotella nyt vähintään itseään kun ei valitettavasti sitä kumppania ole jolle sitä hemmottelua osoittaa. Parisuhteessa ollessaan sitä kyllä mielellään hoitaa arkeen pienempiä ja suurempia iloja ja irtiottoja normaalista arjesta vaikkapa viettämällä minilomaa kotiolojen ulkopuolella nauttimassa niin elämästä itsestään kuin erilaisista elämyksistä. Edelleen, kun meillä on vaan yksi elämä, niin sitä pitää elää niin ettei jää jälkeenpäin harmiteltavaa tai jossiteltavaa.

Jos jotain elämässä haluaa, on myös oltava valmis tekemään asioita sen eteen, koska ilman rohkeutta tehdä tekoja ei ole mahdollista saavuttaakaan mitään. Haaveillahan saat vaikka mistä, mutta jos ei ole uskallusta edes toteuttaa niitä haaveita niin sitten on aika umpikujassa. Itse voin ihan suoraan sanoa, että toivoisin olevani perheellinen ihminen viimeistään parin-kolmen vuoden kuluessa, enää tästä vaan puuttuu kumppani joka kaipaa kilttiä ja asialleen sekä tulevalle perheelleen omistautuvaa ihmistä. Itse tiedän mitä omassa elämässäni haluan saavuttaa ja toivon että tuleva kumppani myöskin tietäisi mihin suuntaan haluaa elämässään mennä ja omaisi tavoitteita joita kohti pyrkii. Joku päivä vielä onni potkii, siihen on luotettava. Toivottavasti löytyy vielä se ihminen, jonka kanssaa jakaa elämänsä ja tehdä haaveista totta.

Loppupeleissä kuitenkin jokainen meistää haluaa rakastaa ja tulla rakastetuksi.