Täällä taas ja samassa pisteessä kuin ennenkin. Tämän hiljaiselon aikana oli jopa toivoa, että jotain olisi voinut tapahtua ja että asiat etenisivät toivottuun suuntaan. Keväinen Lapsi tuntemattoman kanssa yhdistettynä koronaan ja siihen että ihmisillä oli normaalia enemmän aikaa toi useitakin yhteydenottoja, pari jopa ihan varteenotettavaakin joiden olisi voinut kuvitella johtavan lähemmäs unelmien toteutumista. Suurin osa jotka uskaltavat lähestyä ovat ikävä kyllä yhden-kahden viestin kirjoittelijoita, jolloin ei pysty keneenkään edes tutustumaan ja ghostaus on tietysti myös yksi vallalla oleva ilmiö, joten harvan kanssa sitä pääsee puusta pidemmälle. Vaikka luulisi että kun puhutaan näinkin isoista asioista kun haaveesta saada oma lapsi, niin olisi halua katsoa jokainen kortti loppuun asti eikä lähteä herättämään turhia toiveita itsessä saati keskustelukumppanissa. Yhden naisen kanssa, jonka kanssa olisi voinut olla potentiaalia vaikka mihin kuitenkin viestittelin läpi koronakevään ja kesän ihan viime päiviin asti ja tapaaminenkin vihdoin järjestyi monien muuttujien jälkeen, mutta siinähän se sitten olikin, ei tullut lapsille kerrottavaa kun edelleenkään ei ole kumppania jonka kanssa voisi asiaa edistää.

Moni meistä kaipaa läheisyyttä ja rakkautta, niin minäkin eikä se haave omasta lapsesta ole ainakaan haalistumassa mihinkään, tämä korona-aika on tarjonnut aikaa miettiä asioita ja se haave on vaan entisestään vahvistumassa. Toteutus vaan uhkaa jäädä puolitiehen kun sopivaa naispuolista kumppania ei löydy. Meillä miehillä kun ei ole mitään viimeisiä oljenkorsia olemassa, naisella se mahdollisuus sentään on itsellinen äitiys hedelmöityshoitojen kautta, rankka tie mutta onnistuessaan palkitseva niinkuin esim. Lapsi tuntemattoman kanssa -ohjelmassa nähtiin.

Jokaiselle lasta toivovalle sen pienen ihmeen soisi, mutta monelta se taitaa jäädä toteutumatta eri syistä johtuen. Kumppanin puute on yksi isoimpia ongelmia nykymaailmassa. Mistä löytää kumppani joka olisi samalla aaltopituudella, siinäpä kysymys. Päivittäisessä elämässä sellaista ei ole tullut vastaan, deittisivustot ja varsinkin Tinder keskittyvät suurimmaksi osaksi ulkoisiin avuihin, teemaan liittyvissä fb-ryhmissä on porukkaa mutta suurin osa on vaan sivustakatselijoita ja sama henki sielläkin pääasiassa on että ulkoiset avut merkkaavat hyvin paljon siinä kenelle siellä yleensä vastataan. Tietysti tämä blogi on myös yksi väylä, jolla toivoisi kiinnittävän sen mahdollisen tulevan kumppanin/kumppanuusvanhemman huomion, salaa toivon että jonain kauniina päivänä inboxissa olisi viesti tulevan lapseni äidiltä.

Vaikka olo onkin nyt pettymyksen jälkeen tyhjä ja turta, niin silti en ole luovuttamassa. Vaikka meillä miehillä ei samalla tavalla tulekaan biologia vastaan kuin naisella iän puolesta jossa lapsen voi saada, mutta toki järki sanoo että ei välttämättä ole hyvä idea tulla kovin vanhana isäksi ja korkeampi ikä asettaa jo siinäkin rajoitteensa että pitäisi löytää huomattavasti nuorempi kumppani jolla on mahdollisuus saada lapsia. Aika on joka tapauksessa armoton. Itsellä on neljäänkymppiin vielä joitakin vuosia, joten ainakin siihen asti pidän toivoa yllä että tunnelin päähän löytyisi valoa. Itse kuitenkin olen periaatteessa aina halunnut oman perheen ja olisin perheelleni omistautuva isä, paljon olisi rakkautta annettavana. Täytyy vaan yrittää pitää toivoa yllä, vaikka hetken joutuukin tämän pettymyksen jälkeen keräilemään itseään.