Viime viikon ykkösuutisia oli uutinen presidenttiparin tulevasta perheenlisäyksestä. Onnea siitä heille, lapsi saa varmaan rakastavat vanhemmat. Tietysti asiassa pistää mietityttämään myös arvon herra presidentin korkea ikä, mies kun voi saada lapsia lähestulkoon iästä riippumatta. Lapsen näkökulmasta se on vähän heikompi juttu jos isä on iäkkäämpää sorttia, niin kauanko isä ehtii olemaan lapsensa elämässä mukana. Jos nyt ajattelee että presidenttikin täyttää ensi vuonna 70, niin mikä on todennäköisyys sille, että isä on vielä näkemässä esim. lapsensa rippijuhlat tai 18-vuotispäivät, häistä tai muista merkittävistä tapahtumista puhumattakaan. Jos vielä otetaan sekin, että normaalista poiketen presidentillä ei ole oikeutta isyysvapaisiin, että tuleeko hän ottamaan aikaa lapselleen. Fiksuna miehenä kannattaisi suosiolla luopua jatkokauden tavoittelusta ja jäädä nauttimaan ansaituista eläkepäivistä ja perhe-elämän onnesta, eikä tappaa itseään työllä. Elämä on lyhyt ja siitä kannattaa nauttia silloin kun voi, nytkin jos ja kun presidenttimme saa kansan tuen jatkokaudelle niin siinähän ne lapsen kuusi ensimmäistä vuotta sitten vierähtääkin ja presidentin eläkepäivät koittavat kun seitsemänkympin puoliväli on ohitettu.

Itse ajattelen että lapset kannattaa tehdä silloin kun vielä itsellä riittää jaksamista myös touhuta heidän kanssaan. Itse toivoisin että omalle kohdalle osuisi mahdollisuus perustaa perhettä ennen 40-vuotispäivää, aikalailla viimeinen deadline alkaa olla kun 45v tulee mittariin, siinä vaiheessa vielä on mahdollisuus sille että voi päästä näkemään vielä mahdolliset omat lapsenlapsensakin ennenkuin oma aika tällä pallolla on ohi. Se on sitten vaan ajan kysymys, että tuleeko koskaan sitä mahdollisuutta että jälkikasvua itselle siunaantuisi. Aina saa toivoa, vielä kun ne toiveet toteutuisivatkin.