maanantai, 16. lokakuu 2017

Valtakunnan ykkösvauva

Viime viikon ykkösuutisia oli uutinen presidenttiparin tulevasta perheenlisäyksestä. Onnea siitä heille, lapsi saa varmaan rakastavat vanhemmat. Tietysti asiassa pistää mietityttämään myös arvon herra presidentin korkea ikä, mies kun voi saada lapsia lähestulkoon iästä riippumatta. Lapsen näkökulmasta se on vähän heikompi juttu jos isä on iäkkäämpää sorttia, niin kauanko isä ehtii olemaan lapsensa elämässä mukana. Jos nyt ajattelee että presidenttikin täyttää ensi vuonna 70, niin mikä on todennäköisyys sille, että isä on vielä näkemässä esim. lapsensa rippijuhlat tai 18-vuotispäivät, häistä tai muista merkittävistä tapahtumista puhumattakaan. Jos vielä otetaan sekin, että normaalista poiketen presidentillä ei ole oikeutta isyysvapaisiin, että tuleeko hän ottamaan aikaa lapselleen. Fiksuna miehenä kannattaisi suosiolla luopua jatkokauden tavoittelusta ja jäädä nauttimaan ansaituista eläkepäivistä ja perhe-elämän onnesta, eikä tappaa itseään työllä. Elämä on lyhyt ja siitä kannattaa nauttia silloin kun voi, nytkin jos ja kun presidenttimme saa kansan tuen jatkokaudelle niin siinähän ne lapsen kuusi ensimmäistä vuotta sitten vierähtääkin ja presidentin eläkepäivät koittavat kun seitsemänkympin puoliväli on ohitettu.

Itse ajattelen että lapset kannattaa tehdä silloin kun vielä itsellä riittää jaksamista myös touhuta heidän kanssaan. Itse toivoisin että omalle kohdalle osuisi mahdollisuus perustaa perhettä ennen 40-vuotispäivää, aikalailla viimeinen deadline alkaa olla kun 45v tulee mittariin, siinä vaiheessa vielä on mahdollisuus sille että voi päästä näkemään vielä mahdolliset omat lapsenlapsensakin ennenkuin oma aika tällä pallolla on ohi. Se on sitten vaan ajan kysymys, että tuleeko koskaan sitä mahdollisuutta että jälkikasvua itselle siunaantuisi. Aina saa toivoa, vielä kun ne toiveet toteutuisivatkin.

maanantai, 25. syyskuu 2017

Todennäköisimmät tiet isäksi

Tässä lyhyesti ja ytimekkäästi mahdollisuuteni tulla isäksi.

1. Ehkäisyn pettäminen. Kondomi ehjänä pysyessään käytännössä 100 % varma. Jos taas naisella on käytössä hormonaalinen ehkäisy ja luotetaan pelkästään siihen, niin niiden teho pyörii jossain 98-99 % tienoilla. Vaikka tämäkin on epätodennäköistä, niin mahdollista silti.

2. Samanhenkisen sinkkunaisen löytäminen, joka haluaa lapsen ja lapselle isän joka osallistuu lapsen elämään, mutta joka ei halua parisuhdetta.

3. Parisuhde ja lapsi. Kaikkein epätodennäköisintä tässä pinnallisessa maailmassa kun ulkonäkö merkitsee ihmisille enemmän kun ihmisen luonne ja muut seikat. Paha löytää parisuhdetta kun et koskaan pääse treffeille jos et läpäise vastapuolen naamarajaa. Vaikka ei peili mene rikki kun sinne katson ja kehtaan kulkea kaupungilla ilman pussia päässä, niin ihmiset hakevat ilmeisesti pelkkiä sliipattuja, bodattuja ja tatuoituja kumppaneita rinnallinen. Tavallinen ja turvallinen omillaan toimeentuleva ihminen ei taida riittää tänä päivänä mihinkään, pitäisi olla pahaa poikaa tai mitä lie muuta.

Todennäköisempää taitaa kuitenkin olla että yksikään näistä vaihtoehdoista ei toteudu. Osoittakoon joku aito ihminen tämän minulle vääräksi.

lauantai, 23. syyskuu 2017

Alku

Kai tässä pitäisi aloittaa siitä miten tähän on päädytty. Ikää on jo päälle 30, yksi pitkä parisuhde takana ja nyt sinkkuaikoja vietelty. Pitkä parisuhde kariutui osin siihen että itse en vielä siinä vaiheessa ollut varma kaikista asioista ja perheen perustaminen kyseisen kumppanin kanssa ei tuntunut oikealta ratkaisulta, oli vähän liikaa kysymysmerkkejä ilmassa. Nyt näin sinkkuaikoina omat silmät ovat auenneet ja on pystynyt kasailemaan omia ajatuksiaan. Siihen tulokseen olen tullut että haluaisin oman perheen lapsineen, mutta sen toteuttaminen varsinkin näin sinkkuna on varsin vaikeaa, ensin pitäisi löytää kumppani. Kuitenkin kun ikää alkaa tulla, niin sitä ajattelee että kyllä se perhe olisi kiva saada ja lapset tehdä ennemmin kuin myöhemmin, silloin kun vielä jaksaa lasten kanssa enemmän touhutakin. Toki se ideaalitilanne on se, että ollaan parisuhteessa kun tehdään lapset, että lapsella on koko ajan molemmat vanhemmat lähellä ja molemmilla vanhemmilla on mahdollisuus vaikuttaa kasvatukseen ja muihin lapseen liittyviin asioihin. Toinen vaihtoehto olisi tietysti se, että tekee lapsen toisen asiasta haaveilevan sinkkuihmisen kanssa, joka ei välttämättä haaveile parisuhteesta. Tällaisessa vaihtoehdossa tämän toisen ihmisen olisi hyvä olla mahdollisimman läheltä, jotta etävanhemmalla eli tässä tapauksessa minulla itselläni isänä olisi mahdollisuus tavata lasta mahdollisimman usein, seurata hänen kehitystään ja olla läsnä hänen elämässään. Toki tässä vaihtoehdossa myös mitä todennäköisimmin menettää monia hetkiä, tuskin pääsee todistamaan lapsensa ensiaskeleita, ensimmäisiä sanoja tai monia muitakaan ensimmäisiä kertoja lapsen elämässä ja kun lapsi kasvaa ei ole välttämättä mahdollisuuksia esim. olla mukana lapsen harrastuksissa niin paljon kuin lähivanhempi. Toisaalta sitten tämäkin vaihtoehto on parempi kuin jäädä kokonaan lapsettomaksi ja ilman omia perillisiä. Itse olen kuitenkin ainakin sellainen ihminen että jos sen oman perheen saisin, niin tiedän että omistautuisin sille ihan täysillä ja olisin hyvä isä lapsilleni. Toivottavasti nämä haaveet käyvät jossain vaiheessa toteen, varmasti löytyy myös sinkkunaisia jotka haaveilevat samoista asioista.