perjantai, 23. heinäkuu 2021

Ei edistystä:(

En mitään enempää haluaisi kun kertoa, että tämä "projekti" olisi tavalla tai toisella nytkähtänyt eteenpäin, mutta näin ei valitettavasti ole. Jos ei muu, niin viimeistään korona on ollut tuhoisa näille haaveille ja niiden toteutumiselle, kun nekin toivonpilkahdukset mitä ehkä on ollut ovat päättyneet pettymykseen kun ihmiset eivät joko uskalla tavata tai sitten vaan kylmästi ghostaavat niinkuin on varsinkin deittailun markkinoilla yleinen tapa toimia.

Kirvestä ei toki ole todellakaan heitetty kaivoon, vaikka se jättipotti vielä antaakin odotuttaa itseään. Ympärillä ihmiset pariutuu ja lisääntyy, mutta omalle kohdalle ei onni osu. Tuoreimpana tapauksessa tässä juuri eräs itseäni pari vuotta vanhempi asiakas kertoi tulleensa juuri isäksi, hänelle sen kyllä suo värikkäiden viime vuosien jälkeen. Varmasti vauvakin saa vähän pysähtymään ja rauhoittumaan. Itselläkin on siis vielä toivoa, vaikka toki tässä tapauksessa se synnyttävä osapuoli tarvitaan, kun miehillä ei ole vaihtoehtona itsellistä isyyttä naisten tapaan. Toki miehillä on "mahdollisuutena" nämä ukrainalaiset vauvatehtaat ja sijaissynnyttäjät, joista on jo eettisyyskin kaukana.

Olisihan se hienoa jos vastaan tulisi joko sinkkunainen tai miksei naisparikin, jonka kanssa lähteä viemään tätä asiaa eteenpäin. Ideaalitilanne ehkä olisi että molemmat lähtisivät samalta viivalta niin että vastapuolikin olisi vielä lapseton, vaikka toki olisihan siitäkin etua jos toisella on jo lapsi ennestään niin olisi jo kerran elänyt sen rumban mikä lapsen saamisesta syntyy. Olisihan se hienoa kasvaa vanhempina toisen ihmisen kanssa samaa tahtia kun maailman rakkain ja tärkein pieni ihminen kasvaa. Kaikki mahdollisuudet on auki siitä ydinperheestä kumppanuusvanhemmuteen ja melkein kaikkeen siltä väliltä. Ihan pelkäksi siittäjäksi en ehkä lähtisi, mutta lähes kaikki muu on neuvoteltavissa. Vähintään jonkun roolin haluaisin lapsen elämässä ja toki paperilla sen virallisen isyyden ja juridisen vanhemmuuden, joka toisi mm. lapselle automaattisen perintöoikeuden ilman testamentteja ja toki haluan että lapsi tuntee isänsä ja toisinpäin. Sitten jos mennään vaikkapa siihen kumppanuusvanhemmuuteen, niin mitään puhdasta 50/50-vanhemmuutta en ole lähtökohtaisesti vaatimassa, se jo vaatii käytännössä saman asuinpaikan mm. päivähoito- ja koulukuvioiden takia. Kunhan toinen vanhempi olisi järkevän matkan päästä niin se riittäisi. Kuitenkin haluan olla mukana lapsen elämässä kykyjeni ja mahdollisuuksieni mukaan. Vaikka kumppanuusvanhemmuus ei olekaan parisuhde, mutta perhemuoto siinä missä perinteinenkin ydinperhe, niin arvostaisin enemmän sitä että tehdään asioita yhdessä perheenä sen sijaan että lapsi vain pelkästään kulkee kahden kodin välillä läpsystä vaihtaen. Ensin tosiaan pitäisi löytää se naispuolinen kumppani jolla samansuuntaiset ajatukset tutustumaan ja yrittämään sitä että saisimme yhdessä tuumin luotua uutta elämää ja sitä elämämme tärkeintä ihmistä tälle pallolle.

Samaistun niin tämän biisin sanomaan. Todellakin haluan perheen ja sen arjen jonka se tuo mukanaan. Ja haluan varsinkin sen oman onnellisen loppuni tähän tarinaan, mitään muuta en toivo niin paljon kuin omaa jälkikasvua ja tiedän etten todellakaan ole ainoa toiveideni ja haaveideni kanssa.

perjantai, 25. syyskuu 2020

Unelmat murskana eli paluu takaisin lähtöruutuun:(

Täällä taas ja samassa pisteessä kuin ennenkin. Tämän hiljaiselon aikana oli jopa toivoa, että jotain olisi voinut tapahtua ja että asiat etenisivät toivottuun suuntaan. Keväinen Lapsi tuntemattoman kanssa yhdistettynä koronaan ja siihen että ihmisillä oli normaalia enemmän aikaa toi useitakin yhteydenottoja, pari jopa ihan varteenotettavaakin joiden olisi voinut kuvitella johtavan lähemmäs unelmien toteutumista. Suurin osa jotka uskaltavat lähestyä ovat ikävä kyllä yhden-kahden viestin kirjoittelijoita, jolloin ei pysty keneenkään edes tutustumaan ja ghostaus on tietysti myös yksi vallalla oleva ilmiö, joten harvan kanssa sitä pääsee puusta pidemmälle. Vaikka luulisi että kun puhutaan näinkin isoista asioista kun haaveesta saada oma lapsi, niin olisi halua katsoa jokainen kortti loppuun asti eikä lähteä herättämään turhia toiveita itsessä saati keskustelukumppanissa. Yhden naisen kanssa, jonka kanssa olisi voinut olla potentiaalia vaikka mihin kuitenkin viestittelin läpi koronakevään ja kesän ihan viime päiviin asti ja tapaaminenkin vihdoin järjestyi monien muuttujien jälkeen, mutta siinähän se sitten olikin, ei tullut lapsille kerrottavaa kun edelleenkään ei ole kumppania jonka kanssa voisi asiaa edistää.

Moni meistä kaipaa läheisyyttä ja rakkautta, niin minäkin eikä se haave omasta lapsesta ole ainakaan haalistumassa mihinkään, tämä korona-aika on tarjonnut aikaa miettiä asioita ja se haave on vaan entisestään vahvistumassa. Toteutus vaan uhkaa jäädä puolitiehen kun sopivaa naispuolista kumppania ei löydy. Meillä miehillä kun ei ole mitään viimeisiä oljenkorsia olemassa, naisella se mahdollisuus sentään on itsellinen äitiys hedelmöityshoitojen kautta, rankka tie mutta onnistuessaan palkitseva niinkuin esim. Lapsi tuntemattoman kanssa -ohjelmassa nähtiin.

Jokaiselle lasta toivovalle sen pienen ihmeen soisi, mutta monelta se taitaa jäädä toteutumatta eri syistä johtuen. Kumppanin puute on yksi isoimpia ongelmia nykymaailmassa. Mistä löytää kumppani joka olisi samalla aaltopituudella, siinäpä kysymys. Päivittäisessä elämässä sellaista ei ole tullut vastaan, deittisivustot ja varsinkin Tinder keskittyvät suurimmaksi osaksi ulkoisiin avuihin, teemaan liittyvissä fb-ryhmissä on porukkaa mutta suurin osa on vaan sivustakatselijoita ja sama henki sielläkin pääasiassa on että ulkoiset avut merkkaavat hyvin paljon siinä kenelle siellä yleensä vastataan. Tietysti tämä blogi on myös yksi väylä, jolla toivoisi kiinnittävän sen mahdollisen tulevan kumppanin/kumppanuusvanhemman huomion, salaa toivon että jonain kauniina päivänä inboxissa olisi viesti tulevan lapseni äidiltä.

Vaikka olo onkin nyt pettymyksen jälkeen tyhjä ja turta, niin silti en ole luovuttamassa. Vaikka meillä miehillä ei samalla tavalla tulekaan biologia vastaan kuin naisella iän puolesta jossa lapsen voi saada, mutta toki järki sanoo että ei välttämättä ole hyvä idea tulla kovin vanhana isäksi ja korkeampi ikä asettaa jo siinäkin rajoitteensa että pitäisi löytää huomattavasti nuorempi kumppani jolla on mahdollisuus saada lapsia. Aika on joka tapauksessa armoton. Itsellä on neljäänkymppiin vielä joitakin vuosia, joten ainakin siihen asti pidän toivoa yllä että tunnelin päähän löytyisi valoa. Itse kuitenkin olen periaatteessa aina halunnut oman perheen ja olisin perheelleni omistautuva isä, paljon olisi rakkautta annettavana. Täytyy vaan yrittää pitää toivoa yllä, vaikka hetken joutuukin tämän pettymyksen jälkeen keräilemään itseään.

torstai, 5. maaliskuu 2020

Vuosi 2020 ja edelleen lähtöruudussa

Uusi vuosi on jo pitkällä ensimmäisellä kolmanneksella, mutta edelleenkään ei ole ainakaan mitään uutta kerrottavaa. Jos välillä saattaakin tuolla pieni valonpilkahdus potentiaalisen vanhemmuuskumppaniehdokkaan tms. kohdalla, niin tälläkin saralla niinkuin yleensäkin ghoustaus on päivän ilmiö, kadotaan vielä nopeammin kun on ilmestytty. En tiedä sitten puuttuuko rohkeus vai mikä on, mutta mitään ei saa ellei edes uskalla katsoa kaikkia kortteja. Niitä haaveita ei valitettavasti toteuteta sillä että odotetaan ihmettä. Pitää olla rohkea ja tarvittaessa astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja tavata uusia ihmisiä. Minä olen siihen valmis, moni muu nähtävästi ei ole, kun rohkeus loppuu yhden viestin jälkeen.

Viimeiseksi tässä tilanteessa lohduttaa kun vielä naisen suusta lauotaan että onhan sulla aikaa kun olet mies, mutta ei ne asiat ihan noin mustavalkoisia ole. Meille kaikille tulee ikää, eikä ole mitenkään realismia että vaikka kymmenen-viidentoista vuoden päästä kun itsellä on ikää jo sen verran että omanikäiset naiset ovat jo hedelmällisen ikänsä väärällä puolella niin löytäisi nuoremman kumppanin joka haluaisi lapsen. Kyläkauppiailla ja presidenteillä on mahdollisuus tulla isäksi vanhempana, mutta meillä tavallisilla keskiluokkaisilla sinkkumiehillä tämä on hankalammin toteutettavissa.

Toki edelleen se parisuhde olisi ykköshaave, kumppanuusvanhemmuus tulee vahvana kakkosena ja sitäkin tässä tulee jo mietittyä että voisi toimia vaikka pelkkänä sillä ehdolla että isyys kirjataan virallisesti kirjoihin ja kansiin. Toki toive jokaisessa vaihtoehdossa olisi että voisi olla osana syntyvän lapsen elämää tavalla tai toisella ja että lapsella olisi oikeus ja mahdollisuus tutustua isäänsä ja toisinpäin. Aikahan tässä ei ole suurin ystävä, parempi olisi ennemmin kuin myöhemmin tapahtua edistysaskeleita asian suhteen. Se yksi rohkea ja tosissaan oleva lapsesta haaveileva naisihminen tästä vaan puuttuu. Toivoani en vielä heitä etteikö sellaista voisi löytää. Onhan se isyys ja vanhemmuus kuitenkin taianomaisimpia ja hienoimpia asioita mitä ihminen voi kokea. Ei aina kaikkein helpointa, mutta lopulta palkitsevaa. Sen vielä haluaisin tässä elämässä kokea jos mahdollisuus siihen annettaisiin. Sydän pakahtuu onnesta jos ja toivottavasti kun vielä tämä suuri ihme tapahtuu. Siltä lapselta ei tulisi rakkautta ainakaan puuttumaan.

tiistai, 27. elokuu 2019

Haavetta vaan

Viikonloppuna näin yhtä veikeää pientä ihmistä ja kyllähän tuollainen pistää kaipaamaan, että jos sitä itsekin saisi sen lapsen/lapsia vielä tässä elämässä. Kello tikittää eteenpäin ja mitään ei vaan tapahdu. Suvussa ja tuttavapiirissä ihmiset saavat lapsia, mutta itse olet sinkku ja lapseton aina vaan, vaikka haluaisitkin jotain ihan muuta.

Ideaali olisi se parisuhde ja jos vielä löytyisi toinen vielä toistaiseksi lapseton, niin molemmilla olisi samat lähtökohdat ja yhtä suuri hyppy tuntemattomaan. Kaikki muutkin mahdollisuudet otetaan ainakin harkintaan, jos jotain tulisi vastaan.

sunnuntai, 4. elokuu 2019

Usko koetuksella

Tässä viimeisen reilun parin vuoden aikana olen esim. tästä kumppanuusvanhemmuusteemasta vaihdellut viestejä useimpien kumppanuusvanhempiehdokkaiden kanssa, mutta tähän asti kenelläkään ei ole ollut joko rohkeutta tavata tai sitten on vaan tehty mikä helpointa on eli ghostattu, koska asioitahan ei näemmä voi sanoa ääneen. Tässä joukossa on muutamia ihan potentiaalisiakin ehdokkaita ollut, mutta se siitä, pelkkiä menetettyjä mahdollisuuksia. Tällä viikolla jopa ensimmäisen kerran tapasin yhden ehdokkaan. Molemmille tapaaminen vastaavanlaisissa merkeissä oli ensimmäinen laatuaan, eikä se nyt mitenkään huonosti mennyt. Silti sama tulos, tapaamisen jälkeen taas ghostataan. Koita tässä sitten uskoa ihmisten hyvyyteen.

Homma polkee paikallaan etenemättä lähtöpisteestä mihinkään. Minunkin tiimalasistani alkaa tämän asian kohdalla kuitenkin hetki hetkeltä valumaan hiekka pois. Aikaa ei ole loputtomasti olemassa.

Koska parisuhde on mitä epätodennäköisin vaihtoehto ja vielä sellaisen ihmisen kanssa, joka ylipäänsä haluaa lapsia tai jonka lapsiluku ei ole täynnä, niin siksi kumppanuusvanhemmuus on myös hyvinkin varteenotettava vaihtoehto.

Toivottavasti tavalla tai toisella tämä tarina päättyisi vielä onnellisesti, vaikka valoa ei kajastakaan tunnelin päässä.