Vaikka otsikko viittaakiin tunnettuun elokuvasarjaan, niin tämä postaus ei kerro elokuvien maailmasta vaan tosielämän mahdottomista tehtävistä tai lähinnä yhdestä sellaisesta. Tämän koko projektin kanssa kun ei olekaan muuta kun mahdotonta tehtävää. Mistä löytää ihminen, jonka kanssa edetä asiassa? Tinderistä? No way in hell, pinnallisten ihmisten taivas ja muiden helvetti, sielläkin kuitenkin on iso määrä ihmisiä jotka ovat ainakin olevinaan tositarkoituksella. Entäpä muut nettideitit? Näissä on sitten muutama eri koulukunta, joista pääosa on vääriä tämän asian kannalta. Jos katsotaan vaikka omasta iästäni +/- 5 viiden vuoden ikäerolla olevat ihmiset, siellä on ensinnäkin ne jotka eivät haluakaan ikimaailmassa lapsia, toiseksi ne joille lapset ovat ajankohtaisia "ehkä joskus" ja kolmanneksi ne joilla lapsiluku on jo täynnä eli yritäpä tässä aallokossa sitten luovia. Nykyään ihmiset ovat muutenkin enemmän ura- kuin perhekeskeisiä, ensin pitää käydä ne korkeakoulut tai yliopistot ja siihen päälle tehdä vielä sitä uraa, ennenkuin siinä neljänkympin tienoilla havahdutaan että olisihan ne lapsetkin ihan kivoja, mutta siinä vaiheessa se juna puksuttaa jo sellaista kyytiä että huonoimmassa tapauksessa lapset jäävät vain sille ajatuksen tasolle ja muutenkin kun ikää tulee ja samalla raskaaksi tulemisen mahdollisuudet vähenevät niin ei siinä hirveästi yhtä lasta enempää ehdi edes harkitsemaan ja hankkimaan.

Koita nyt sitten tässä maailmantilanteessa olla mies, jolla "biologinen kello" tikittää. Vai onko meillä miehillä edes sellaista? Kuitenkin itsekin alan olemaan sellaisessa iässä, että mielummin sen lapsen/lapset hankkisi mahdollisimman pian, että jaksaa niiden kanssa myös vielä touhuta ja että ehtii saada olla mahdollisimman kauan mukana lapsensa elämäntaipaleella ja tulla vielä mahdollisesti isovanhemmaksikin ennen kuin aika tällä pallolla tulee täyteen. Jos nyt leikitään ajatusleikkiä, että sattuisi sellainen onni käymään että tulisi isäksi vaikka viiden vuoden sisään, niin lapsen täysi-ikäistyessä sitä olisi viidenkympin paremmalla puolella menossa kohti kuuttakymppiä. Kyllä melkein itsellä se neljänkympin ikä alkaa olla lähellä sitä pistettä että jos siihen mennessä ei ole mitään tapahtunut, niin silloin alkaa olla jo aika heittää haaveet nurkkaan mm. edellämainituista syistä. Aikalailla ihmettähän tässä nytkin jo odotellaan, että tämän asian tiimoilta jotain tapahtuisi, kerran olen jo omien vanhempieni kanssa käynyt sen keskustelun, että saattaa hyvinkin olla niin että minun jälkeeni tämä suku on tässä, kun nykyään koko tämän kumppaninetsintäkuvio on niin mahdottoman monimutkaista ja haastavaa. Sinkkuihmisiä olisi pilvin pimein, mutta ne toisilleen sopivat ihmiset ei vaan kohtaa ja osa ihmisistä on tietysti vielä kaikkien mahdollisten palveluiden tavoittamattomissa, joten ne ihmiset jotka esim. netin deittipalveluissa pyörivät eivät ole yhtä kuin kaikki sinkut joita tämä maa päällään kantaa. Mutta elämä jatkuu, vielä ei ole aika heittää kirvestä kaivoon, vaikka päivä päivältä hiekka tiimalasissa väheneekin, sen vaan aika näyttää tuleeko minusta vielä jonain kauniina päiväänä onnellinen perheenisä, joka saa omistautua joka solullaan perheelleen vai jäänkö loppuiäkseni yksinäiseksi sinkuksi. Aika on armoton, mutta vielä on toivoa.